Blogi mietintöjä
Virtahepo harjoitus
Ah tunteet. Nuo osittain epäkäytännöllisetkin merkit siitä, että ihminen ei ole robotti. Ja ah lapset. Nuo uskomattoman suloiset aarteet, joiden toiminta keskimäärin 98.5% ajasta tuntuu joko täysin tai melko kohtuuttomalta.
Minun rakas taaperoni vaati toissa päivänä että nostan hänet sohvalle. Hänen vaatimuksensa oli kovaääninen, joten valitsin tärykalvojeni turvan ja nostin hänet. Palasin sitten keittiöön, vain saadakseni palautetta ”Tyhmä äiti nosti mut sohvalle!!!” Salainen vaihtoehto C oikeasta toiminnasta jäi mysteeriksi. Mutta sanoja seurasi vielä norjalaista hevibändiä muistuttava huutoörinä, joten viesti taaperon tunteista ei jäänyt yhtään epämääräiseksi.
Tiedän toki, että taaperoni on valtavan viisas, käy läpi kehitysvaihetta johon tämänlainen toiminta kuuluu ja minun tehtäväni on tukea häntä kaikki hänen kehityksellinen kauneutensa vastaanottaen. Mutta tilanteen keskellä koin oloni hieman turhaantuneeksi ja ärtyneeksi. Tarvitsin ensin hetken kohdata omat tunteeni ja tarpeeni, jotta pystyin palaamaan taaperon tueksi ja vastaanottamaan sitten Nobelin rauhan palkinnon erinomaisen vanhemman täydellisestä suorituksesta.
Lapsen logiikan seuraaminen voi olla ajoittain hyvinkin haastavaa. Omien tunteiden järkeily ja nättiin pinoon viikkaaminen ei näissä tilanteissa aina auta. Tai ainakin järkeilevä prosessointi veisi näillä parametreillä paljon aikaa, jota tuliset taaperot eivät usein meille suo. Vaihtoehtoisesti tunteiden tukahduttaminen pullottamalla ne sisäänsä toimii hyvin rajallisesti, ennen kuin pullo räjähtää.
Tässä yksi yksinkertainen ja nopea kehollinen keino, joka saattaa auttaa. Sellaista varsinaista Nobelin palkintoa tai taikatemppua en lupaa, mutta kyllä tätä kokeilla kannattaa. Suosittelen harjoitetta kuumentuneiden tunteiden keskelle, mutta myös kuivaharjoittelua seesteisemmillä fiiliksillä.
Pysähdy hetkeksi. Elät perheesi kanssa, mutta olet edelleen erillinen oma itsesi. Paikanna juuri tämän hetken tuottama tuntemus kehossasi. Aseta pärjäily, järkeily ja ratkaisun pohtiminen nyt sivuun. Ole vain kehossasi. Tuntemus voi olla esimerkiksi rintakehälläsi? Aseta kätesi kehollisen kokemuksesi kohdalle ja hengitä kättäsi kohti. Anna itsellesi pieni hetki, hieman tilaa ja paljon myötätuntoa. Syvennä hieman sisäänhengitystä, pidennä hieman uloshengitystä. Kuulostele millainen hengityksesi on ja millainen se haluaisi olla. Palaa takaisin perheen pariin ja huomaa saitko aikaan pienen muutoksen moodissasi.
Sanat ovat tärkeitä. Kehitä äskeisen harjoituksen lisätyökaluksi itsellesi sopiva lause, joka auttaa tällaisessa tilanteessa. Esimerkiksi ”Ei ole mitään hätää” tai ”Pieni hetki, teen tilaa” voi toimia. Kuulostele minkälaisen muutoksen sanat tuottavat kehollisessa tilassasi. Muuttuuko hengityksesi hieman? Ajan myötä ehdollistat hermostosi ja sanojen vaikutus vahvistuu.
Sana voi yhtä hyvin olla vaikka ”virtahepo”, jos sinun on se helpompi muistaa ja koet komedian tuottavan sinulle sopivan reitin ahdingosta. Otsikon mukana tekoälyn tuottama visuaali, joka saattaa auttaa sinua muistamaan tämän harjoitteen ja tuottaa rentouttavan vaikutuksen.
Taidot vaativat harjoittelua, joten älä toru tai tuomitse itseäsi (tai minua!) jos tämä ei johda välittömään valaistumiseen. Ja hei taaperot rokkaa. Yläfemmat kaikille rajojaan rakentaville pienille ihmisille. Tarkoitus ei ole mustamaalata heitä pahiksiksi.
Olennaista on tuottaa jonkinlaista tilaa kaikkien kaikille tunteille ja tarpeille. Ja kokemus siitä, että keinoja on olemassa sen sijaan että olisit selkä seinää vasten taaperon armoilla. Tärkeintä on muistaa, että et ole riittämätön, jos koet vanhemmuuden haastavaksi. Se on aivan täysin normaalia.
Jos haluat kokeilla muitakin kehollisia keinoja tule seuraamaan seikkailujani somessa tai varaa samantien aika yksilövastaanotolleni.